”Laita happinaamari ensin itsellesi, vasta sen jälkeen voit auttaa muita”, sanotaan matkustajalentokoneen turvaohjeissa. Sopii moneen tilanteeseen, niin myös siihen, miten vauhdikkaassa arjessa kuljetamme itseämme ja asiakkaitamme.
Olimme köllötelleet tiimin kanssa Studio Laiven joogamatoilla kaksi tuntia. Harjoitelleet mindfulnessia ja yinjoogaa. Vilma oli vienyt meidät sinne kahtena maanantaina, että voisimme pysähtyä varsin työntäyteisen arjen keskellä. ”Voisimmeko tehdä jotain harjoitetta myös asiakkaiden kanssa, vaikka emme mindfulness-ohjaajia olekaan?” hän pohti ääneen.
Kyllä voisimme, ohjaaja rohkaisi. Paras tapa ryhtyä toimeen on harjoitella niitä ensin omalla tiimillä ja viedä sitten parhaat käytännöt asiakkaille. Ja tiedättekö, Mukamaksen tiimipalaverin aloitus on ehkä paras mahdollinen hetki treenata pysähtymistä! Palaverithan alkavat aina niin, että kaikki tulevat paikalle hirveällä vauhdilla, vähän porrastetusti, puhelimet kädessä tai korvalla, läppäri kainalossa. Agenda lähtee liikkeelle lennokkaasti, paljon puhutaan ja vähän rönsyilläänkin. Kuulostaako tutulle?
Entä jos pysähtyisimme aluksi, sulkisimme silmämme ja hengittelisimme kaikessa rauhassa. Keskittäisimme ensin kaiken huomion itseemme, antaisimme sen sitten toisillemme ja käsiteltäviin asioihin. Jättäisimme maailman asiat ulkopuolelle, kuuntelisimme ja keskittyisimme. Olisimme täydellisesti läsnä. Lisääntyisikö silloin yhteisöllinen älykkyytemme?
Helsingin Sanomissa (24.9.2018) aivotutkijat Mona Moisala ja Minna Huotilainen totesivat: ”Kun ihminen on vuosien ajan yrittänyt tehdä töissä monia asioita yhtä aikaa, jättänyt kunnon tauot pitämättä, eikä ole saanut levättyä tarpeeksi vapaa-ajallaan, hän aiheuttaa itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.” Tätä kokonaisuutta kävin läpi asiakkaan kanssa työpajassa. Mietimme omaa tapaamme suhtautua keskeytyksiin ja siihen, millaisia taukoja tarvitsemme ja miten niitä toteutamme. Kerroin heille oman kokemukseni.
Keskellä arkea haluan terävöittää ajatusta silloin, kun päässä alkaa kuulostaa liian ruuhkaiselta ja ajatusten kiertoradalla vauhti vaikuttaa jopa uhkarohkealta. Suljen silmäni ja menen hetkeen, josta minulle on jäänyt hyvä ja rentoutunut mieli. Menen viime kesään, jolloin uin monta kertaa päivässä. Liu’uin veteen, aamulla, päivällä ja yöllä. Oli häikäisevän kirkasta, välillä hämärää tai usvaista, mutta aina se hetki on lumoavan kaunis ja rentouttava. Olen tuossa mielikuvassa pari minuuttia. Se riittää.
Teimme joogastudiolla mindfulness-harjoituksen, jossa ennen pysähtymistä piti kirjoittaa ylös kaikki, mitä päässä liikkui. Ja siellähän liikkui! Sen jälkeen pysähdyimme 10 minuutiksi. Kuuntelimme hengitystä ja kehoamme, täysin rentoutuneina. Sen jälkeen kirjoitimme taas ylös mielemme ajatukset. Mielessäni liikkui ainoastaan lainehtiva vesi, kaikki ajatusten kohina oli siirtynyt pois. Olin uimassa.
Olen siis oppinut pysähtymään. Tuon harjoituksen kautta ymmärsin, että pientä, omaa harjoitustani voi kutsua myös meditaatioksi ja pidemmäksi aikaa pysähtymällä osaan rentoutua kokonaisvaltaisesti ja ajatukseni kirkastuvat.
Treenaamme siis näitä tärkeitä pysähtymisen taitoja tämän energisen tiimin kanssa ja sovellamme yhdessä oppimaamme myös asiakkaidemme kanssa. Pysähdytään, keskitytään, ollaan yhteisöllisesti älykkäitä ja aivot virittäytyneinä oppimisen taajuudelle!
Minna Liminka on hyvän työelämän kehittäjä. Hän uskoo vahvasti siihen, että onnellinen ihminen on tuottavampi. Asiakas on sanonut: ”Minna on teräsnyrkki, jonka päällä on pörröinen hanska.”