Työhaastattelun normikysymys vuonna 2020: ”Mitenkäs sun oppimisen taidot? Kertoisitko siitä, miten opit parhaiten työssä? Millainen on oppimissopimuksesi?”
Kun töihin haetaan tosi ammattilaisia tai kasataan parhaita mahdollisia asiantuntijatiimejä, halutaan tutustua myös hakijan ”metataitoihin”; sosiaalisiin taitoihin kuten tiimissä toimimiseen ja siihen, miten hän oppii ja johtaa itseään. Uskon, että entistä useammin näiden taitojen perään kysytään myös rekrytointitilanteissa. Samoin kuten yhä useammin ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia verkostoja kukin tuo tullessaan.
Itsetuntemus oppimisen taustalla
Meidän jokaisen on parannettava itsetuntemusta myös oppimisessa, jotta voimme sitä kehittää tietoisesti. Pysähdy nyt hetkeksi, ja mieti näitä kysymyksiä:
Miten tällä hetkellä kehitän asiantuntemustani? Mitkä keinot ovat minulle ominaisia? Etsinkö ja löydänkö sille aikaa? Pitäisikö kokeilla jotain uutta? Mitä nyt tarvitsen tehdäkseni työtäni paremmin?- Miten tykkään oppia? Eri tilanteissa, eri osa-alueilla? Olenko kirjakerhotyyppi vai hyödynnänkö podcasteja, videoita ja blogeja? Piirustelenko ajatteluani näkyväksi? Osallistunko koulutukseen vai tutkinko teemaa itsenäisesti ja kokoan tietopaketteja eri tietolähteistä?
- Pureskelenko aiheita kirjoittamalla vai mieluiten keskusteluissa muiden kanssa? Kuulunko erilaisiin käytäntö- / osaajayhteisöihin, livenä ja verkossa?
- Millaisella tolalla on itseohjautuvuuteni? Missä ovat vahvuuteni, entä haasteeni? Millaisia työkaluja minulla on itseni johtamiseen? Millaisia menetelmiä olen huomannut tarvitsevani eniten?
- Miten muutoin kehitän itseäni? Miten pidän itseni hyvässä vireessä? Miten palaudun? Mitkä ovat tärkeimmät hyvinvoinnin ja onnellisuuden lähteeni?
”Niinku käytännössä”
Viime aikoina johtamiskeskusteluissa ovat olleet pinnalla itseorganisoituvat tiimit ja itseohjautuvuus työssä. Samaan aikaan (työ)hyvinvointikeskustelut keskittyvät paljolti fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ja elämän tasapainon löytämisen teemoihin. Näitä asioita ei saavuteta ilman ponnistuksia. Voittavien organisaatiokulttuurien rakentamisessa on kyse kuitenkin paljon enemmästä.
Haluaisinkin haastaa pohtimaan niitä taustatekijöitä mistä todellinen, kokonaisvaltainen (työ)hyvinvointi kumpuaa ja mikä on itseorganisoitumisen ytimessä; miksi se ylipäätään on tavoittelun arvoinen asia nykypäivän työelämässä. Haluaisin kuulla paljon enemmän aitoja tarinoita siitä, miten näitä itseohjautumisen taitoja rakennetaan ja tuetaan työorganisaatioissa? Miten kyvykkyyksiä harjoitetaan ja harjoitellaan yhdessä? Millaista työtä taustalla ja johdossa on tehty? Mistä kaikki lähtee? Mitä se kaikilta vaatii, mihin pitää sitoutua? Erästä entistä valmentajakollegaani lainaten: ”niinku käytännössä.” Sillä yksi asia on varma: työtä se vaatii, tietoisia valintoja, olemassa olevan kyseenalaistamista, rohkeita kokeiluja ja yhdessä treenaamista ja oppimista.
Oppimisen taitojen kehittäminen on meille jokaiselle mitä parhainta tutustumista myös itseensä, omiin vahvuuksiimme ja kehityskohtiimme. Se on elämän mittainen matka, joka antaa eväitä myös johtajuuden kehittymiseen. Se, että saa jatkuvasti kehittää itseään ja työtään, on monen ihmisen motivaation ja hyvinvoinnin tärkeimpiä tekijöitä. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun mietitään miten uusia talentteja meille saadaan rekrytoitua, ja miten koko organisaatio pidetään nälkäisenä oppimaan uutta jatkossakin. Ja se on kaikkien, yksilön, tiimin ja organisaation kannalta win-win-win.
Jatkuva, ketterä oppiminen on organisaation ainut kilpailukyky alati muuttuvassa maailmassamme. Sen rakentaminen ja ylläpitäminen edellyttää jokaiselta yksilöltä oppimisen taitojen kehittämistä, mutta myös sitä tukevan oppimissysteemin ja positiivisen oppimiskulttuurin kehittämistä. Tässä muutoksessa Mukamas-tiimi haluaa olla mukana.
/ Vilma
P.S. Osaisitko itse vastata alun kysymyksiin? Miten vastaisit?
#letyourpeoplelearn #lifeispeople #oppimismuotoilu
Vilma Mutka on lähes 20 vuoden ajan tuonut tuhansia ihmisiä yhteen, kohtaamaan, kehittämään ja oppimaan yhdessä. Hän haluaa luoda lisää merkityksellisyyttä työelämään, mm. kehittämänsä oppimismuotoilu-mallin avulla. Valmentajan ja fasilitaattorin työssään Vilma on nähnyt käytännössä, kuinka dialogi ja tarinoiden jakaminen yhdistettynä kokeiluihin ja toimintaan tuottaa parasta tulosta