On kolmannen ja työssäoppimisen ajalta kirjoittamani blogisarjan kolmannen, päätösosan aika. On kiteyttämisen ja reflektoinnin aika. Mitä on opittu ja mitä opitusta on jäänyt käteen?
Oivalsin tänä aamuna, mikä yhdistää kaikkea opiskelemaani sekä kaikkea, mitä olen tehnyt työkseni. Olenpa sitten opiskellut muotoilua, vaatteiden suunnittelua ja valmistusta, palvelumuotoilua tai esimerkiksi erilaisia hoitomuotoja… tai olenpa sitten työskennellyt verhomyyjänä Suomen parhaissa kangastaloissa, kotimaisissa vaatetusalan yrityksissä, matkaoppaana ja niin edelleen, niistä kaikista löytyy yksi nimittävä tekjiä: asiakas.
Kun valmistuin aikoinani tekstiilimuotoilijaksi, päädyin työelämään verhomyyjäksi, asiakaspalvelun pariin. Joskus ajattelin, että olisinko halunnut tehdä jotakin luovempaa ja taiteellisempaa koulutuksellani. Samaan aikaan olin loputtoman kiinnostunut asiakkaista ja heidän auttamisestaan. Vaikka värejä ja kuoseja riitti ympärilläni, ihmiset toivat työpäiviini todelliset värit ja mausteet. Työurani aikana altistuin kuitenkin pahasti tekstiilipölylle ja -kemikaaleille, niin etten lopulta voinut enää jatkaa työskentelyä tekstiilien parissa.
Uusi suunta palvelumuotoilusta
Meni muutama vuosi, kun hain uutta suuntaa työuralleni. Sitten se löytyi, kuin taikaiskusta: palvelumuotoilu. Omien muotoilijaopintojeni aikaan ei vielä puhuttu palvelumuotoilusta, vaan muotoilu oli tuotekeskeisempää. Palvelumuotoilu kolahti minuun kerralla, sillä siinä yhdistyvät aineettomat palvelut ja asiakas, joka on aina keskeisessä roolissa. Muotoilijuus oli koko ajan kulkenut mukanani, se oli ja on oleellinen osa ammatiosaamistani. Palvelumuotoilun maailmaan sukeltaessani minusta tuntui, kuin ympyrä olisi sulkeutunut ja olisin palannut kotiin.
Oletko miettinyt asiaa tältä kantilta: asiakas on syy, miksi palvelutyötä tehdään. Asiakasymmärryksen synnyttäminen on aikaa ja resursseja vaativaa työtä – mutta omasta mielestäni sen paikka pitäisi olla kaikkien palveluammattien ytimessä. Asiakkaiden syvenevä ymmärtäminen, kuunteleminen ja tunteminen on käytännön työtä, ajatustyötä, vuorovaikutustyötä ja ennen kaikkea oppimistyötä.
Mihin oppimisen palo vie?
Oppiminen on kiehtova matka ja minua oppimisen palo vie kohti syvempää asiakasymmärrystä. Kuten kaikilla matkoilla, tälläkin matkalla on parasta, että aina riittää uutta opittavaa ja oivallettavaa. Tämän ansiosta jokainen päivä elämän pituisella matkalla on uusi seikkailu.
Päätän pian opinnot palvelumuotoilun parissa, mutta tuntuu, että oppiminen on vasta alussa. Samoin päätän virallisesti tänään työssäoppimisen Mukamas-jengissä, mutta tuntuu, että tälläkin matkalla olen vasta alussa. Mitä kaikkea onkaan tulossa? Mitä kaikkea voimme yhdessä oppia?
Kiitos ja kumarrus huikeasta työssäoppimismatkasta timanttiselle Mukamas-tiimille. Suurin kiitos kuuluu silti sinulle, hyvä lukija. Olet tärkeä osa Mukamas-heimoa ja ilman sinua tämäkään oppimismatka ei olisi ollut mahdollinen. Kiitos! <3 Olisi ihana kuulla, mitä kohtaan sinä tunnet oppimisen paloa?
Jenni Rantanen on muotoilija, palvelumuotoilun opiskelija ja Mukamas-harjoittelija. Tämä on Jennin työssäoppimisen ajalta kirjoittaman blogisarjan kolmas ja samalla päätösosa.