Verkoston tavoitteena on aina tuottaa jäsenilleen ja heidän työlleen lisäarvoa, muutoin verkosto on merkityksetön. Kun erilaisten verkostojen lisäarvoa pysähtyy miettimään, hoksaa nopeasti että juuri oppiminen on usein suurin verkostojen tuottama lisäarvo jäsenilleen. Verkostojohtamisen tärkein tehtävä onkin arvioida jatkuvasti verkoston toimivuutta sen jäsenten ja verkoston tuottaman lisäarvon näkökulmasta, pyrkien pitämään yllä, sekä kehittämään verkoston toimivuutta.
Verkostotoiminnan erityispiirteet verkostojohtamisen ohjureina
Verkosto syntyy, kun ryhmällä ihmisiä on halu ja tarve tehdä yhteistyötä, jakaa osaamista ja oppia yhdessä. Verkostossa toimiminen perustuu siis vapaaehtoisuuteen ja tasavertaisuuteen, joka määrittelee osaltaan myös verkoston johtamisen luonnetta. Jokaisella verkoston jäsenellä tulee olla yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa verkostossa ja saada äänensä ja mielipiteensä kuuluviin. Kääntöpuolena verkostossa toimiminen tarkoittaa sen jäsenille myös sitoutumista verkostoon ja itseohjautuvuutta verkostossa toimiessa. Verkoston johtamisen tehtävänä on mahdollistaa ja tukea tätä “vapauden ja vastuun” kulttuuria, luoda verkostoon psykologisesti turvallinen ilmapiiri joka mahdollistaa sen jäsenten aktiivisen osallistumisen, osaamisen kehittymisen, yhdessä oppimisen ja siten verkoston tuottaman lisäarvon sen jäsenille.
Verkostojohtaminen on mahdollistamista
Yllä avasin hieman verkoston erityispiirteitä ja sen vapauden ja vastuun periaatteisiin nojaavaa luonnetta. Verkosto ei kuitenkaan toimi, ellei sen toiminnalle luoda yhteisiä raameja ja arvioida jatkuvasti verkoston toimintaa sen jäsenistölleen tuottavan lisäarvon näkökulmasta. Siispä verkoston johtajan, tai esimerkiksi erikseen määritellyn työryhmän, tehtävä onkin jatkuvasti arvioida verkoston toimintaa, nostaa esille mahdollisia toiminnan haasteita ja epäkohtia ja hakea niihin ratkaisuja yhdessä verkoston jäsenten kanssa. Arvioinnin lisäksi verkoston johtaminen edellyttää siis taitoja fasilitoida verkoston toimintaa ja kohtaamisia, mahdollistaen tasavertaisen kuulluksi tulemisen, luottamuksellisen ilmapiirin ja siten verkoston kannalta parhaiden ratkaisujen syntymisen.
Tasavertaisuuden vaaliminen on verkostojohtamisessa tärkeää
Verkostossa toimiessa on hyvä muistaa myös erilaisten valta-asemien syntyminen luonnollisesti esimerkiksi erilaisten tietopohjien kautta. Niillä verkoston jäsenillä joilla tietopohja yhteisen teeman äärellä on syvempi, syntyy herkästi suurempi valta-asema suhteessa muihin verkoston jäseniin. Tämä on hyvä pitää mielessä ja havainnoida sitä matkan varrella, ettei valta-asema häiritse verkoston tasavertaisuuden toteutumista.
Ilo irti yhteisistä saavutuksista!
Erilaisten haasteiden huomioimisen ja verkoston toiminnan arvioinnin lisäksi nostaisin verkostojohtamisen tärkeäksi tehtäväksi myös verkoston jäsenilleen tuottaman hyödyn konkretisoinnin ja viestimisen verkoston jäsenille. Usein työelämässä unohdamme, että myös yhteiset saavutukset, hyödyt ja opit ansaitsevat tulla nähdyksi. Ne myös sitouttavat verkostotyöhön ja lisäävät luottamusta verkoston jäsenten välillä.
Onkin hyvä muistaa juhlistaa saavutuksia ja yhteistä matkaa, kommelluksia ja oppeja unohtamatta!
Lue tästä myös Johanna Riipin kirjoittama case esimerkki verkoston etäjohtamisesta!
Lähteet:
Valtioneuvoston kansilia, 2019
Kuntaliitto 2014