Julkaistu aiemmin Tietoasiantuntija-lehdessä 3/2019
Työelämän ja tiedon uusiutumisen nopeus tekee jatkuvasta oppimisesta olennaisen tärkeää. Oppiminen ja johtaminen yhdentyvät. Kyky ajatella, oppia ja tehdä työtä ketterästi yhdessä tulee olemaan entistä kriittisempi menestystekijä, niin yksilöille, organisaatioille kuin koko Suomelle. Kilpailukykyisimmät yritykset ja halutuimmat työpaikat osaavat sovittaa yhteen osaamistarpeet ja työntekijöiden oppimisunelmat.
”Organisaatio, joka osaa houkutella ihmiset tuottamaan uusia ideoita, oivaltamaan, uskaltamaan kokeilla lannistumatta uusia asioita mukavuusalueensa ulkopuolella ja oppimaan kokeiluistaan ketterästi, on voittaja.” (Otala 2018)
Elinikäisestä oppimisesta on puhuttu jo yli 40 vuotta. Vielä 1990-luvulla elinikäinen oppiminen työpaikoilla tarkoitti, että yksilön tarvitessa osaamisen täydentämistä tai päivittämistä hänet lähetettiin työnantajan puolesta kurssitettavaksi. Yleensä se tarkoitti oppilaitoksen tai suuren työnantajan itse tarjoamaa koulutusta. Jatkuva oppiminen on päivitettynä jälleen noussut ytimeen niin yritysten henkilöstöjohdon kuin koulutuspoliittisissa keskusteluissa.
Työelämä tarvitsee oppimisen vallankumouksen
Työnantajat toivovat ja tarvitsevat henkilöstön osaamisen entistä ketterämpää hankkimista, kehittämistä ja päivittämistä. Yritysjohto ei vielä monilla aloilla näe oppilaitosten palvelevan tässä tarkoitustaan riittävän nopeasti ja ketterästi. Ohjelmistoalan puolesta koulutusvallankumouksen perään haikailivat muun muassa Risto Siilasmaa ja Rasmus Roiha Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (HS 16.3.2019). Koulutusvallankumous on sanayhdistelmänä kiehtova ja voimakas, mutta se kuulostaa kovin organisaatiolähtöiseltä tahtotilalta.
Revoluutiota tarvitaan osaamisen kehittämiseen nyt paljon kokonaisvaltaisemmin, strategisemmin ja myös oppijalähtöisemmin: kaiken ytimessä on oltava oppiva yksilö, työntekijä, ihminen. Huippuosaaminen rakentuu jatkuvalle, merkitykselliselle ja monikanavaiselle oppimiselle. Oppijan tueksi on muotoiltava oppimista tukevia systeemejä ja yhteisöjä. Työelämässä oppiminen on ”arkipäiväistynyt”; tavoitteena on yksinkertaisesti kehittyä työssä, ketterästi, sopivin askelin ja hyvässä ohjauksessa. Oppimiselta ei välttämättä tavoitella tutkintoa CV:tä varten. Esimerkiksi rekrytoinnissa ymmärretään, että tutkinto ei ole sama asia kuin osaaminen tai ammattitaito. Tämä on haastanut oppilaitoksia kuuntelemaan asiakkaiden tarpeita tarkemmin ja kehittämään koulutuspalvelujaan asiakas- ja työelämälähtöisempään, modulaarisempaan suuntaan.
Oppiminen on muuttunut ketteräksi
Oppilaitoksilla on edelleenkin tärkeä rooli perusosaamisen tuottajina ja tulevaisuudessa entistä enemmän osaamisen kehittämisen kumppaneina. Enää ei kuitenkaan välttämättä tarvitse lähteä kurssille tai koulunpenkille, vaan oppiminen tapahtuu työn lomassa, työpaikalla ja entistä enemmän verkon välityksellä. Organisaatioiden jatkuvan ja ketterän oppimisen tarpeet ovat avanneet markkinoita myös uudenlaisille palveluille ja koulutusalan toimijoille. Olemme hyödyntäneet muotoiluajattelua osaamisen ja oppimisen kentällä vuodesta 2015. Oppimismuotoilu™ organisaatioissa -malli on synnytetty tukemaan oppivan työkulttuurin kehittämistä työyhteisöissä.
Suomalaisilla aikuisilla on into pitää osaaminen ajan tasalla
Aikuiskoulutukseen on osallistunut viime vuosina noin puolet 18-64 –vuotiaista eli n. 1,6 miljoonaa ihmistä. Suurimman osan (1,2 miljoonan) opinnot liittyivät ammattiin tai työhön ja miljoona heistä osallistui työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen. Työssäoppiminen tarvitsee ensisijaisesti aikaa ja hyvän motivaation, mutta tarvitaan myös taloudellisia kannusteita oppijoille. Monissa maissa on hyödynnetty henkilökohtaisia oppimistilejä ja Suomessakin on viime aikoina väläytelty mm. Sitran Osaamisen aika -ohjelman selvityksissä sellaisia jatkuvan oppimisen rahoitukseen liittyviä termejä kuten osaamistili, koulutusseteli, osaamisvakuutus, verokannustimet ja osaamisturva.
Jatkuvan oppimisen haastetta ei kuitenkaan ratkaista pelkästään rahalla, tuilla ja kannustimilla. Tämän päivän kovinta valuuttaa on aika. Tärkeämpää on miettiä, miten johdetaan omaa ja yhteisön oppimista sekä miten annetaan (ja otetaan) lupa ja aikaa tutkia ja oppia yhdessä työkavereiden kanssa. Tällaisesta tietoisemmasta, tarvelähtöisestä oppimiskulttuurista hyötyvät kaikki, nopeimmin yksilö ja työnantaja, lopulta myös yhteiskunta. Jatkuva oppiminen vahvistaa myös yksilön työmarkkina-arvoa, joten se voidaan nähdä toimivan ”työttömyysturvana”.
Oppimisen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään, miten ihminen toimii
Ihmisen toiminnan ymmärtämisen luulisi kiinnostavan johtajia yhä enenevissä määrin. Oppiva ihminen on myös hyvinvoiva. Käänteisesti ajatellen: vain hyvinvoiva, älyllisestä kunnostaan huolen pitävä ihminen pystyy oppimaan uutta tehokkaasti. Unholaan soisi jäävän negatiiviset, suorituskeskeiset ja ylipäätään absurdilta kuulostavat pakkosanat, kuten oppivelvollisuus ja koulutuspoissaolo. Tilalle työyhteisöissä astuvat toivottavasti positiivinen oppimiskulttuuri ja yhdessä oivaltamisen ilo.
Vilma Mutka on toimitusjohtaja, oppimisaktivisti, oppimismuotoilun kehittäjä ja fasilitaattori. Hän on 20 vuoden ajan tuonut tuhansia ihmisiä yhteen, kohtaamaan, kehittämään ja oppimaan yhdessä, asiakkainaan niin pörssiyhtiöt, oppilaitokset kuin järjestötkin. Vilman missio on tuoda oppiminen työn tekemisen ytimeen ja siten edistää parempaa työelämää ja organisaatioiden kilpailukykyä. Motto: oppiminen on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa!
@VilmaMutka www.mukamas.fi
Tutustu lisää aiheeseen ja avoimeen valmennukseemme:
Oppimismuotoilu Bootcamp 30.-31.10.2019
Aiemmat blogitekstit aiheesta:
Oppimismuotoilu on ketterää oppijalähtöistä kehittämistä