Tiedämme oppimisen arvon minkä tahansa organisaation menestykselle. Jatkuva uudistumis- ja oppimiskyky on arvokasta pääomaa alati muuttuvassa maailmassa. On myös ymmärretty, että opimme paljon työn tekemisen lomassa joka päivä. Kuitenkin oppiminen on vielä hyvin satunnaista, ei kovin tietoista, eikä liiemmin tavoitteellista. Miten oppiminen varmistetaan työpaikoilla? Mistä oppiminen alkaa?  

Säästän sinut odotukselta. Vastaus kysymykseen on naurettavan yksinkertainen: pysähtyminen. Mutta miten se tehdään työn tiimellyksessä onkin jo vähän kinkkisempi juttu. Malta siis lukea loppuun. 

Työ on murroksessa ja niin on myös osaamisen kehittäminen ja oppiminen. Perinteisen täydennyskoulutuksen rinnalle ja reippaasti ohi on kehitetty ja omaksuttu ketterämpiä, itseohjautuvampia tapoja. Oppiminen ja työ yhdentyvät ja oppimista tapahtuu työpaikoilla, kaikkialla ja kaiken aikaa, entistäkin enemmän myös ajasta ja paikasta riippumatta, kiitos viime aikojen oppimisloikan. 

Työ ja tekeminen voi kuitenkin ohjata meitä kehittymään väärään suuntaan, jos emme koskaan pysähdy kyseenalaistamaan suuntaa, johon etenemme. Saatamme uuvuttaa itsemme turhaan, jos emme aika ajoin tarkastele tapoja joilla työtä teemme ja opimme. Olemassa olevien käytäntöjen tai suunnan haastaminen ei ole helppoa. Meidän pitää uskaltaa haastaa vallalla oleva prosessi. Meidän pitää osata kysyä enemmän “miksi” ja antaa ymmärtämiselle aikaa. 

Tämä edellyttää pysähtymistä. Ilman pysähtymistä emme tässä tuplarytmihäiriön maailmassa (mainio Ellun Kanojen termi) voi hiljentää mieltämme, tarkastella ympäristöämme, kuulla intuitiotamme tai käydä reflektiota itsemme tai muiden kanssa. Nämä asiat kuitenkin ovat edellytyksiä sille, että voimme tutkiskella havaintojamme ja kokemaamme tai kehittää ajatteluamme. On aivan turha haalia kasaan työkaluja, ahmia koulutuksia tai kirjoja jos emme koskaan pysähdy pohtimaan ja reflektoimaan mitä arvokasta tästä kaikesta voimme ammentaa arkeen. 

Pysähtyminen puolestaan vaatii halua, kykyä ja uskallustakin. Tuoreessa Uteliaisuuden taito – Kun oppiminen on tietämistä tärkeämpää -kirjassaan Hanna Siefenin kolme oivaa kysymystä voivat auttaa pohtimaan omaa oppimisen suuntaa ja motivaatiota (mukaellen). 

Haluatko? Mikä on minulle tärkeää? Ylittääkö uteliaisuuden voima vaivannäön viemän energian? 

Pystytkö? Mihin pystyn lyhyellä tai pitkällä aikavälillä? Mihin resurssini riittävät tällä hetkellä? Mikä on minulle sopiva tapa oppia juuri nyt? 

Uskallatko? Mitä tapahtuu, jos uskallan? Mitä tapahtuu, jos en uskalla? Olenko valmis aitoon oppimiseen kuuluvaan riskinottoon? 

Viime Oppimismuotoilu Bootcampillä keskustelimme osallistujien kanssa tästä tärkeästä aiheesta; miten raivata työviikosta tilaa pysähtymiselle, ajattelulle ja sitä kautta oppimiselle. Liian usein hyvät aikeet joutuvat arjen suorittamisen jyräämäksi. Kulunut, mutta osuva sanonta kuvaa monen tilannetta hyvin: aina on niin kiire sahata, ettei ehdi sahaa teroittaa. 

Jaoimme osallistujien kanssa paljon kipeitäkin kokemuksia omilta työpaikoilta, mutta myös vinkkejä siihen, miten oppimis- ja reflektointi aikaa varjellaan, vaikka kynsin ja hampain. Tämä on olennainen teema, kun ajatellaan myös laajemmin oppimiskulttuurin juurruttamista ja levittämistä organisaatiossa. 

Itseohjautuvan oppimisen johtaminen linkittyy vahvasti oman ajankäytön suunnitelmalliseen ja jämäkkään johtamiseen. Yksi tärkeimmistä neuvoista liittyi kalenteriin. Moni varaa itselleen ajattelu-, ideointi- ja perehtymisaikaa kalenteristaan työpäivien aikana, mutta miten usein kuitenkin tapahtuu niin, että joko asiakkaiden vaatimat aikataulut tai kollegoiden hätäiset palaverivaraukset sekoittavat suunnitelmat totaalisesti. Miten monta kertaa olet huomannut, että tärkeä syventymiseen tarkoitettu hetki sulikin pois kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan? 

Lopuksi kysymys sinulle: onko sinun työpaikallasi sallittua merkitä kalenteriin sellaisia aikaslotteja kuin Ajattelun aamupäivä, Oma oppimishetki tai vielä radikaalimmin: Hetki kirjan lukemista? Jos tätä ei vielä katsota hyvällä tai investointia oppimiseen ei vielä ymmärretä, tässä sinulle hyvä vinkki oppimismuotoilijoilta: kunnes työpaikkasi kulttuuri alkaa aidosti kannustaa oppimiseen, käytä aluksi savuverhoa”. Toisin sanoen, nimeä tuo arvokas aika jollain koodimerkinnällä, kuten Valmistelutyöt projektiin X, Verkostopalaveri tai Loppuraportin laatimista. Näillä merkinnöillä kalenterissasi toivottavasti säilyy väljänä, vartioiden aikaa älyllisen kuntosi vaalimiseen. Työsi tulokset kertokoot puolestaan – ja muut seuraavat perässä. 

Vilma Mutka 

Vilma on työelämän oppimisaktivisti ja oppimismuotoilun pioneeri sekä Mukamas Learning Design Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Vilman missiona on rakentaa maailmaan lisää oppivia työyhteisöjä, missä ihminen ja liiketoiminta voivat kukoistaa. Jatkuva oppiminen on kriittinen kilpailukykytekijä, mutta myös iloa ja hyvinvointia tuottava asia – sen on oltava johtamisen ytimessä. Työssään valmentajana ja fasilitaattorina Vilma herättelee ihmisissä ja organisaatioissa halua ja kykyä oppia arjessa. 

Twitter, IG: @vilmamutka 

linkedin.com/in/vilmamutka

Tulevat avoimet valmennukset: