Nopeammin, tehokkaammin, luovemmin!
Mantraa hoetaan nyt monilla työpaikoilla, yrityksissä ja kouluissa. Kustannuspaineiden keskellä olisi keksittävä uusia ratkaisuja toiminnan tehostamiseen ja tuotettava suoranaisia innovaatioita.
Ideoita etsitään nyt niin muodikkaasti henkilöstöä osallistamalla. Hyvä tarkoitus kuitenkin vesittyy, kun toimenpiteet eivät aidosti muutu eivätkä siten tulokset. Tarjolla on edelleen ”innovointityöpajoja” oman konttorin kalseassa neukkarissa, tekopirteitä luovuuskonsultteja innostamassa henkilöstöä auditorion jäykkyydessä, teennäisiä verkkokyselyitä… Ei ihme, että jo työpajakutsun nähdessään moni muuttuu Alivaltiosihteerin muutosvastarinnaksi; ”Taas on tarjolla jotain leikkiä ja laulua… mikään ei kuitenkaan muutu… ei tule onnistumaan!”
Olet varmasti itsekin törmännyt näihin haasteisiin. Miten erilaiset tyypit saataisiin puhumaan keskenään? Saati sitten keksimään yhdessä jotain uutta? Voitaisiinko joskus kokeilla jotain uusia keinoja? Miten yhdessä työskentelystä voisi tehdä hauskempaa?
Entäs jos porukalla vaan vähän höllennettäisiin krakaa ja lähdettäisiin pois toimistolta? Vedettäisiin jalkoihin villasukat. Työnnettäisiin pöydät ja roolit sivuun ja istuttaisiin lattialle patjoille. Vaihdettaisiin kerrankin päivän fiilikset ja odotukset.
Kuunneltaisiin inspiroivaa musiikkia ja syötäisiin popcornia. Mietittäisiin ensin yhdessä kunnolla mitä oikein ollaan ratkaisemassa, miksi ja miten. Kokeiltaisiin rohkeasti osallistavia työmenetelmiä. Piirreltäisiin värikynillä fläpit ja valkotaulut täyteen ideoita.
Lähdettäisiin välillä pienelle dialogikävelylle. Annettaisiin erilaisille oppijoille tilaa. Annettaisiin ideoiden tulvia ilman että niitä kukaan ampuu heti alas. Käytäisiin kiihkeitäkin debatteja, mutta arvostaen toisia. Välillä purskahdettaisiin kunnon nauruun! Ja työskentelyn lomassa piirusteltaisiin yhdessä kunnon roadmap, johon olisi helppo palata.
Kuulostaako jo paremmalta?
Mielestäni kehittäminen on yhdessä oppimista. Tulokselliseen yhdessä työskentelyyn kuuluvat aito heittäytyminen, välillä pelailu, leikki ja hulluttelukin. Hauskuus ja mielekkyys eivät kuitenkaan synny pelkistä tempuista tai väkisin nauramisesta vaan siitä, että jokainen osallistuja löytää tehtävästä merkityksen myös itselleen ja omalle työlleen. Hauskuus kumpuaa yhteisestä ponnistelusta ja nostattavasta tunteesta, kun saadaan jotain aikaan yhdessä. Hauskuus ja hyvät tulokset eivät sulje toisiaan pois, vaan ilman toista ei ole toista.
Mitä Sinä olet mieltä?
Kerro ajatuksiasi, tviittaa vaikka: @VilmaMutka .
PS. Väitän, että nämä ajatukset pätevät kaikkiin yhdessä oppimisen tilanteisiin, oli kyseessä sitten asiantuntijaorganisaation kehittämisprojekti tai opettaminen oppilaitoksessa. On kyse ihmisistä. Vain kieli hieman muuttuu.
(Julkaistu alunperin Tiimiakatemia Globalin blogissa 27.9.2016)
Kuva: Hanna Tuuri. HOPE Myrsky -kohtaamisesta marraskuulta 2015, jossa kehitettiin tiimioppimista rock’n’roll -teemalla.