Nordic Business Forum 2016 tarjoili 6.-7.10. maailmanluokan ideoita ja innostusta jo kuudetta kertaa. Helsingin Messukeskuksessa oli paikan päällä seuraamassa 5700 osallistujaa. Sen lisäksi virtuaalisten osallistujien määrä ylitti 10.000. Tänä vuonna toimin moderaattorina Jyväskylän Paviljongin virallisessa Live Stream satelliittitapahtumassa, jossa meitä oli 350.  


NBF:n luvut ovat vaikuttavia. Osa osallistuu pelkästä kiinnostuksesta, halusta olla osa ilmiötä. Tapahtuma on vuotuinen businessihmisten elämystrippi, sopivasti maustettuna myynnillisillä mahdollisuuksilla ja uuden oppimisella. Osallistujat ovat tehneet mainittavan aika- ja rahainvestoinnin osallistuakseen tapahtumaan ja tarvitaan järkisyitä, joilla joilla investointi perustellaan. Investoinnille halutaan luonnollisesti vastinetta; ideoita, kontakteja, innostusta vietäväksi arkeen. Tuloksia.


Uskon, että kovimmat ja kestävimmät tulokset luodaan yhdessä oppimalla. Oppimiseen tarjoutuu mahdollisuus aina, kun ihmiset kohtaavat yhteisen, kiinnostavan aiheen ympärillä. Siitä voidaan tehdä mielekkäämpää, rikkaampaa ja siten tehokkaampaa monella tapaa. Miten bisnesseminaarista voi tehdä vielä enemmän oppimistapahtuman isolla O:lla? Tässä 6 ajatustani NBF:n innoittamana.

  1. Tavoitteet virittävät mielen. Järjestäjät ansiokkaasti kannustavat osallistujia joka vuosi miettimään NBF:lle tavoitteita jo etukäteen. Käsi pystyyn, kuinka moni mietti? Jälkikäteen meitä on patistettu lukemaan omia ja muiden muistiinpanoja, poimimaan oppeja ja viemään niitä käytäntöön. Näin muutama päivä tapahtuman jälkeen, miltä ideoiden juurruttamisen suunnitelma näyttää? Moni keskittyy omien yksilöllisten tavoitteidensa pohdintaan. Siihen mitä kysymyksiä jokaisen omassa päässä liikkuu. Se on tärkeää, mutta mitkä ovat tiimisi tai yhteisösi/organisaatiosi tavoitteet? Muistitteko jakaa ajatuksianne etu- ja jälkikäteen tiimin kesken? Koska pelkkä innostus arjen pyörteissä pikkuhiljaa hälvenee, on syytä olla hyvä suunnitelma, miten seminaarista saa kaiken irti – ja vietyä käytäntöön.
  2. Kaksin aina kaunihimpi. Tehokas tapa on, että oppimistapahtumaan, seminaariin tai valmennukseen osallistuu organisaatiosta kaksi tai useampi henkilöä. Tällöin soveltaminen ja ideoiden edistäminen ja käytäntöön juurruttaminen on huomattavasti helpompaa. Kaksi lippua ostamalla takaat jo tuplatehot. Kunhan vaan muistetaan avautua uusien ihmisten tapaamiselle, eikä jumituta tuttuun seuraan.
  3. Dialogissa opit jalostuvat. Seminaareissa on usein liian monta puhujaa. Tuloksena on oppimisähky.
    Vaaditaan aikaa ja monta syväluotaavaa keskustelua, jotta opit voivat kiteytyä ja jalostua käytäntöön sovellettaviksi, kunkin omiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Lyhyissä tapaamisissa varsinaisiin oppeihin ei ehdi syventyä. Miksi puhe-esitysten väleissä ei voisi olla dialogille pyhitettyjä hetkiä?

Intotalon järjestämät mainiot ”post-seminar dialogue” –ryhmät lauantaina tarjosivat jo 5. kertaa loistavan mahdollisuuden keskustella opeista ja oppia muiden oivalluksista. Itsekin sain viime vuonna olla luotsaamassa yhden ryhmän dialogia. Mutta tämä mahdollisuus on vasta itse tapahtuman jälkeen. Itse kaipaisin mahdollisuutta pidempään reflektointiin jo tapahtuman sisällä. Ihmiset pääsisivät jo tapahtuman sisällä jakamaan kolahduksiaan ja oivalluksiaan; ajattelemaan yhdessä. NBF:ssäkin voisi olla dialogikahviloita, joissa taitavat fasilitaattorit vetäisivät porinatuokioita. Ne voisivat olla eri teemoilla tai painotuksilla, toimialakohtaisia tai sekaryhmiä. Tällaista toki jo tehdään, mutta isoissa seminaareissa usein unohdetaan. Kuka rohkea seminaarijärjestäjä tarttuu tähän seuraavaksi? Moni myös miettii miten ihmeessä tämä voisi olla näin isossa joukossa mahdollista – siinä onkin uuden blogikirjoituksen aihe.

  1. Myyntitapaamisista molemminpuoliseen sparraukseen. NBF:ssä tapaamisia sovitaan paljolti myyntitarkoituksessa. Kokemukseni on, että osa ihmisistä on kyllästynyt vartin tuputtamistilanteisiin, ja on siksi jättäytynyt Brella-sovelluksen ulkopuolelle tai käyttää sitä laiskasti. Entä jos silkan myyntikärjen sijaan tapaamisten tarkoituksena olisikin toisilta oppiminen? Kesällä kuulin kanadalaisesta C2-konferenssista, jossa sovituista kohtaamisista käytetään kuvaavasti nimitystä ”Brain dates”. Jotenkin on sellainen tunne, että merkityksellisistä keskusteluista syntyvät yhteydet varmasti tuovat myös myyntiä. (Kiitos vinkistä Ulla Luukas, Jyväskylän Tiimiakatemian päävalmentaja).
  2. Maailman ongelmiin ratkaisuja yhdessä. Maailmanluokan esiintyjät maalailevat puheissaan huikeita mahdollisuuksia ja toisaalta nostavat esiin globaaleja haasteita. Entä jos niitä voitaisiin ratkaista jo paikan päällä? Miten harvoin on yhteen paikkaan kerääntynyt kahden päivän ajaksi tuhansia ihmisiä, pohjoisen pallonpuoliskon ”terävimpiä aivoja”. Miten upeaa olisi, jos ne saataisiin valjastettua jonkin maapallomme viheliäiseen ongelman ratkaisemiseen? Saman tien! Voisin kuvitella, että tällainen työskentely innostaisi isoa määrää osallistujia. Saisiko olla esimerkiksi jättimäinen Open Space?
  3. Satelliittitapahtumat tarjoavat ihmisen mittaisen kokemuksen. Ensi vuonna tapahtumaan myydään 10.000 lippua. Yleisömäärä alkaa tuntua jo todella massiiviselle. Uskon kuitenkin, että ison päätapahtuman sisälle ja oheen on mahdollista rakentaa pienempiä, ihmisen kokoisia kokonaisuuksia, joissa voi päästä helpommin pääsee aitoon dialogiin. Päätapahtuman kasvaessa yhä hurjempiin mittoihin Live Stream –satelliittitapahtumat pitävät varmasti pintansa, ja niistä on mahdollisuus kehittää tuloksellisia ihmisten kohtaamisia ja oppimistapahtumia isolla O:lla.

Jos kiinnostuit visioistani, juttelen näistä mielelläni lisää! (Ping myös Hans-Peter ja Jyri) 🙂
/ Vilma 

Kirjoittaja on fasilitaattori, johtamisen ja oppimisen valmentaja, jolla on lähes 20 vuoden järjestämiskokemus ihmisten kohtaamisista.

(Kuva: Jyväskylä Paviljonki)