Työelämän oppimista ja oppimisen kulttuuria kannattaa tutkiskella eri asiayhteydessä, jotta erilaiset oppimisprosessit ja mielenmallit tulevat eri tavoilla esiin. Omat harrastuksemme voivat olla isossakin osassa siinä, kuinka ymmärrämme oppimisprosesseja ja viemme niitä käytäntöön omassa työyhteisössämme. Valmentaja Annu Karkaman mukana pohtimassa oppimisen psykologi Hanna Siefen.
Alun tuska ja keskeneräisyys
Monien vuosien urheilutauon jälkeen aloitettuani brasilialaisen jujutsun uudelleen, tunne on hirveä! Sydän hyppää ulos rintakehästä ja väsyttää, veren maku nousee suuhun jo alkulämmittelyn aikana. Uudelleen aloittaminen ei todellakaan tunnu mukavalta. Aloittamisen tuska on käytävä kuitenkin läpi, jos eteenpäin haluaa päästä. Jos en aloita sitä nyt, milloin sen teen?
Psykologiset esteet: Mieli selittelee helposti, että “ei tämä ole niin tärkeää”, sillä ihmisellä on pyrkimys energian minimointiin. Jos syy ei ole tarpeeksi painava, pyrimme säästämään vaivannäköä. Mieli myös suojelee meiltä vaaroilta. Se kokee epäonnistumisen mahdollisuuden yhtä uhkaavaa kuin leijonan savannilla. Varuillaan olo ja uhkien tarkkailu on aikoinaan ollut hengissä pysymisen ehto. Toinen esi-isien elinehto oli kuuluminen ryhmään. Jos ryhmä hylkäsi, tuli todennäköisesti ennen pitkää syödyksi. Edelleen olemme huolissamme kelpaammeko muille, toimimmeko oikein, olemmeko riittävän hyviä.
Joskus uuden asian, asenteen tai työtavan oppiminen voi tuntua äärettömän epämukavalta, niin inhottavalta, että mieluummin jäisi toteuttamaan vanhaa mallia, koska se on helpompaa eikä vie voimia. Työarjen keskellä tuntuu välillä hektiseltä, kiireiseltä, työntäyteiseltä – mihin väliin tässä muka ehtisi antaa resursseja uusien asioiden opetteluun?
Hallinnantunne ja osaamisen kokemus: Pystyvyyden kokemus on yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin lähteitä. Varmuuden kokemus saa meidät tuntemaan itsemme älykkäiksi ja itsevarmoiksi sekä olomme turvalliseksi. On luonnollista, että haluamme ennustaa ja kontrolloida mitä ympärillämme tapahtuu. Halu oppia auttaa meitä jättämään tutun ja turvallisen rutiiniosaamisen ja ottamaan riskejä, vaikka se saisi olon epämukavaksi ja epävarmaksi. Sen sijaan, että pyrit olemaan varma, haluat oppia. Sanotaan, että oppiminen on kolaus egolle – joutuu myöntämään keskeneräisyytensä.
Keskeneräisyyden tunteen kanssa eläminen on suuressa osassa jatkuvassa oppimisessa. Usein keskeneräisyyden tunne voi johtaa siihen, että luovuttaa, antaa koko asian olla! Ymmärrys omista uuden oppimisen rajoista helpottaa käsittelemään tunnetta “en pysty siihen vielä, mutta pystyn kun harjoittelen” – oli kyse sitten harrastuksesta tai työstä.
Motivaatio ja onnistuminen
Keskiössä ei ole se MITÄ opitaan vaan MITEN opitaan? Työssä arjen kiire ja paine eivät aina anna mahdollisuutta tai aikaa pohtia omaa asennettaan oppimiseen. Samat henkilökohtaiset prosessit ja perusasenne nousevat kuitenkin esiin myös harrastuksissa ja siellä uuden oppimisessa. Nämä oivallukset vapaa-ajalta voivat auttaa ymmärtämään myös työminää. Harrastuksen parissa voi olla helpompi tunnistaa turhaumat, joita uuden asian tai tekniikan opettelu saattaa nostaa esiin. Ohjaajan hieman virkistäessä muistia, onnistuminen on taas askeleen lähempänä – kunnes lopulta onnistut. Työssä tätä saattaa erehtyä luulemaan vain turhaksi stressiksi, eikä tiedosta että tunne on vain osa oppimisprosessia.
Sisäinen motivaatio: Jotta oppimisen eteen jaksaa tehdä töitä ja on valmis kohtaamaan myös epämiellyttäviä tunteita, on oltava sisäistä motivaatiota. Miksi tämän oppiminen on minulle tärkeää? Pystyvyyden kokemuksen saavuttaaksemme haasteen pitää olla sellainen, jonka koemme pystyvämme saavuttamaan. Muuten emme löydä motivaatiota tarttua haasteeseen. Motivaatio = halu X usko omaan pystyvyyteen.
Teemme treeneissä myös “succeeding sparring”, eli ns. onnistumisharjoittelua, jossa kaveri antaa vastusta, jotta liike on realistinen, mutta lopulta höllää sen verran, että kaveri saa onnistuneesti liikkeen suoritettua. Jokaisessa työyhteisössä pitäisi olla mahdollisuus vetää onnistumisharjoituksia! Sitähän se parhaimmillaan on, kun kokeilukulttuurille on annettu tilaa ja sille on sanoitettu kaikille selkeät raamit.
Kuitenkin kaikki arvokas syntyy ihmisten välillä. Omasta halustani oppia, tavastani sietää omaa ja muiden keskeneräisyyttä, vilpittömästä halustani auttaa toisiakin onnistumaan ja saavuttaa yhdessä niin yksilön kuin yhteisön tavoitteet. Niin työssä kuin harrastuksissa, oppimista kiihdyttää hyväksyvä kulttuuri, joka antaa aikaa kokeiluille, onnistumisille, epäonnistumisille ja toisten tukemiselle. Kulttuuri, jossa ihmisillä on lupa kasvaa – jatkuvasti!
Tutustu lisää kokeilukulttuurin luomiseen Oppimismuotoilu Bootcampilla!
Annu on läsnäoleva ja innostava fasilitaattori-valmentaja. Hänen erityisosaamisteemoja ovat mm. osallistava johtaminen, tiimioppiminen, yhteisöllinen oppiminen, ja verkostot.
Hannasta ja oppimisen psykologiasta voit lukea lisää täältä!