Jenni Rantanen on muotoilija, palvelumuotoilun opiskelija ja Mukamas-harjoittelija. Tämä on Jennin kirjoittaman Mitä on työssäoppiminen tänään? -blogisarjan ensimmäinen osa. Blogisarjassa Jenni tarkastelee palvelumuotoilijan silmin esimerkiksi visuaalisuuteen ja oppimiseen liittyviä teemoja tämän päivän työelämässä.
Ilokseni voin kertoa, että työskelentelen tällä hetkellä kolmatta viikkoa erittäin inspiroivassa yhteisössä, Learning Hub:ssa Jyväskylän keskustassa, missä myös Mukamaksen koti on. Olen työssäoppimassa Mukamaksella ja mikäpä olisikaan parempi paikka oppia kuin oppimismuotoilutoimisto. Sydämeni sykkii palvelumuotoilulle, mutta voiko siitä puhua ilman oppimista, fasilitointia ja visuaalisuutta, Mukamaksen kulmakiviä? On aika sukeltaa kuvien maailmaan ja kysyä: onko visuaalisuudella ja piirustelulla paikka palvelumuotoilijan työkalupakissa?
Vastaus on ehdottomasti kyllä, jos minulta kysytään. Visuaalisuus on tärkeä keino valjastaa abstraktit asiat konkreettisiksi, näkyviksi. Palvelumuotoilijalla on monenlaisia menetelmiä ja välineitä, joiden avulla aineettomat palvelut saadaan näkyville niin palvelun tarjoajille kuin asiakkaille. Visuaalisuuden keinoin näkyväksi tehty tuotos voi kertoa yhdellä vilkaisulla, mistä on kyse – mitä palvelua tarjotaan, miten sen voi hankkia ja miksi.
Piirtämistä ja visuaalista tarinankerrontaa on käytetty aikojen alusta ja kuvat jättävätkin meihin pitkäkestoisen muistijäljen. Itse olen aina ollut visuaalinen ihminen ja väite visuaalisuuden voimasta on helppoa ostaa. Visuaalisuutta voi ja kannattaa minusta hyödyntää ihan jokaisen, pitipä itseään visuaalisena tai ei.
Piirustellen positiivisia tunteita
On olemassa monenlaisia digitaalisia mahdollisuuksia esittää asioita visuaalisesti. Palvelumuotoilun maailmassa ovat tulleet tutuiksi työkaluiksi erilaiset kaaviot, infograafit, palvelupolut ja monenlaiset visuaaliset kartat. Mitäpä, jos tietokoneen sijaan tartuttaisiin kuitenkin vanhanaikaisesti kynään ja paperiin?
Mukamaksella pääsin näin tekemään! Käden ja kynän liike on ihan toista kuin klikkaus tietoneella. Minulle paluu kynään ja paperiin tuntui helpottavalta. Viime vuosina olen istunut liikaa tietokoneella ja huomannut kaipaavani enemmän käsillä tekemistä. Uskon, että käsillä tekeminen on meille jonkinlainen konkreettinen ja helpottava tapa ymmärtää tätä kompleksista maailmaa, missä elämme. Oman kokemukseni mukaan käsillä tekeminen esimerkiksi rauhoittaa, auttaa keskittymään ja herättelee luovuutta.
Olen parasta aikaa ”Visuaalisuuden voima!” -verkkokurssilla. Kurssin luojatar Maija on Mukamaksen visuaalisen ajattelun asiantuntija. On ihanaa, että saan oikein luvan kanssa piirustella pitkästä aikaa. Maijan selkeiden videoiden, kurssimateriaalien ja innostavien kuvien tukemana kurssia on mukavaa käydä eteenpäin. Yhdessä tekemisessä on voimaa ja konkreettisten tehtävien kautta piirustelusta tulee ehkä jälleen edes osaksi yhtä luonnollista kuin lapsena.
Visuaalisuus ja piirustelu voivat olla osa tulevia työpäiviäni, mutta myös sinun työpäiviäsi, olitpa millä alalla tahansa. Piirustelun ei tarvitse tähdätä taiteen tekemiseen, vaan se voi edesauttaa oppimista, muistamista, yhdessä toimimista ja viestintää. Lisäksi olen melko varma, että päivittäinen piirustelu lisää elämäämme väriä, iloa ja positiivisia tunteita. Siinä, missä näkymättömät, monimutkaiset prosessit voivat joskus saada aivomme solmuun, yksinkertaiset, iloiset ja ilmeikkäät piirustelut herättävät aitoja onnistumisen tunteita. ”Minä loin tämän omin pikku kätösin!” ”Me teimme tämän, tässä on kuvattuna meidän tiimimme vahvuusalueet.” Jos sinäkin innostuit piirustelusta, niin seuraava ryhmä aloittaa 5.4.2020: https://mukamas.fi/visuaalisuuden_voima/
Lintu sininen
Kuvissa on todellakin voimaa ja mieleeni nousi yksi kuva eskariajalta. Meillä jokaisella oli päiväkodin eteisessä naulakkomme yläpuolella ei omaa nimeä vaan tietty symboli, joka oli painettu valkoiselle lakanakankaalle ja kangaspala oli reunustettu sävyyn sopivalla kanttinauhalla. Minun symbolini oli taivaansininen pääskynen. Pidin pääskysestä, se oli kaunis ja tuntui omalta, en kuitenkaan sen koommin ole palannut miettimään kuvan takana olevaa symboliikkaa. Nyt minulla on siihen hyvä tilaisuus.
Pääskysen symboliikka on laaja ja ulottuu kauas. Tämä lintu on ollut usein merimiehillä tatuointina – perinteeksi muodostui ottaa pääskystatuointi, kun 5000 mailia merellä tuli täyteen. Pääskyset symboloivat toivoa, sillä pääskynen merellä kertoi, että oltiin lähellä maata. Symboli kuvasi myös, että vaikka matka olisi pitkä, aina palataan takaisin kotisatamaan. Pääskynen on myös kristillinen myötätunnon ja avun symboli, koska sen sanotaan lievittäneen Kristuksen tuskaa ristillä. Erilaisia merkityksiä löytyy jo antiikin ajoilta. Pääskynen on ollut esimerkiksi toteemieläin äideille, jotka ovat menettäneet lapsensa, koska sen uskottiin kantavan kuolleen lapsen sielua. Toisaalta pääskyset tuovat kierrellessään, kaarrellessaan ja livertäessään paljon iloa. Meillä Suomessa tunnetaan vanhan kansan sanonta ”pääskysestä ei päivääkään” eli ihmiset ovat tienneet, että pääskyset tuovat tullessaan kesän.
Omasta kouluajasta muistan elävästi sen, kun kesäloma alkoi, pääsi maalle mummulaan, sai heittää kengät pois jalasta, juosta paljain jaloin pitkin nurmikkoa – ja katsella pääskysten lentoa! Siinä mielikuvassa on edelleen paljon voimaa, se hetki vuodesta ja pääskyset edustavat minulle iloa, rinnassa kuplivaa riemua, luonnon heräämistä sekä vapautta. Minussa taitaa elää ikuisesti se toiveikas vapaa sielu, luonnonlapsi, joka rakastaa tutkia erilaisia polkuja ja ylittää monenlaisia maailman meriä (kuvainnoillisesti ehkä enemmän, sillä tulen helposti merisairaaksi) – sieltä silti aina palaten kotisatamaan.
Tässä pieni esimerkki siitä, miten kliseisestikin sanottuna ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Muistetaanhan visuaalisuuden voima ja se, että meistä jokainen voi oppia käyttämään kuvia sekä piirustelua työssään ja arjessaan.
Jenni Rantanen on muotoilija, palvelumuotoilun opiskelija ja Mukamas-harjoittelija. Tämä on Jennin kirjoittaman blogisarjan ensimmäinen osa.