Sain innostavan kutsun tulla valmentamaan yhdistyskehittäjiä fasilitoinnin taitoihin elokuussa. Koolla olisi 50 henkilön joukko Eläkeliiton piirien vapaaehtoisia kehittäjiä. Vaativa joukko kokeneita järjestötoimijoita siis, suorasanaisia ja energisiä senioreita ja koulutuksessa kovin odotuksin. Sain kuulla, että he olivat kyllästyneitä Oppimiskahvila-menetelmään ja vierastivat vierasperäistä fasilitointisanaa. Miten lähestyisin heitä, jotta saataisiin valmennuspäivästä heille kaikki hyöty irti?
Lähtökohtana oli, että fasilitointi-termiä ei kentällä ymmärretty (ei muuten ymmärretä kovin paljon muuallakaan, mutta sitä ei monessa ryhmässä uskalleta sanoa näin suoraan ääneen). Liitossa oli kuitenkin tunnistettu, että kehittäjien tärkeä työ on fasilitointia mitä suurimmassa määrin. He mm. suunnittelevat ja vetävät piirien ja yhdistysten kehittämistilaisuuksia ympäri Suomen, joten yhteistoiminnan, ryhmien ohjaamisen ja innostamisen taitoja pitää kehittää jatkuvasti.
Näin tärkeäksi laatia hyvän etukäteiskyselyn, joka avaisi meille osallistujien ajattelumalleja ja kokemustasoa, sekä toimisi hyvänä ajatusten orientoijana osallistujille. Tiedustelimme osallistujilta mm. ”Milloin olet kokenut tarvitsevasi fasilitointitaitoja, eli sinun täytyisi luoda edellytyksiä rikastavaan ja rakentavaan yhteystyöhön ja auttaa ihmisiä oivaltamaan ja tekemään itse?” Pitkä kysymys, joka samalla suomensi termin. Vastaukset antoivat hyvän käsityksen heidän työstään ja siitä mitä ylipäätään ymmärtävät fasilitointi-sanalla; ”Tarvitsen niitä joka tapaamisessa, en vain tietänyt niille näin hienoa nimeä.”
Päivä koitti. Lähdimme liikkelle perusasioista, loimme siltaa keskenämme ja ymmärrystä fasilitaattorin tehtävistä ja rool(e)ista. Työskentelimme päivän aikana 10 (pienemmän ja isomman) menetelmän avulla, niiden ohjaamista ja käyttötilanteita tietoisesti opetellen sekä samalla tälle ryhmälle mielekkäitä kehittämisen kysymyksiä työstäen. Tuplahyöty päivästä siis! Mm. synnytimme Nuotiopiiri-työskentelyn (Open Space Technology -menetelmän) avulla seuraavan vuoden kehittämisen kattoteeman. Vitsailimme, kärjistimme ja lauloimmekin spontaanisti, tässä porukassa lämmin huumori on suuri käyttövoima.
Päivän tavoitteena oli saada osallistujille lisää työkaluja kehittämispäivien vetämiseen sekä rutkasti rohkaisua niiden käyttämiseen ja uusiin kokeiluihin. Loistavan palautteen perusteella onnistuimme erittäin hyvin;
”Täällä vapauduin, sain tuulta siipien alle.” ”Paras oppi oli uuden menetelmän opetuksen ilmapiiri ja toteutus!” ”Uusia toimintatapoja. Vanhojen käyttö sallittu. Rohkeasti uutta kehiin.” ”Sain tietää mitä fasilitointi on!” ”Innostuin, kiitos! (Aurinko nousee)”.
Tueksi työlleen he saivat yhdistyskehittäjän menetelmäpakin ja koosteen koulutuspäivästä.
Valmentajana sain kyllä nöyrtyä hienon palautteen edessä;
”Olet hyvä työssä minkä olet valinnut!” ”Olisivatpa kaikki valmentajat sinun kaltaisia toiminnassaan.” ” Vetävää ja kaikkia ymmärtävää opetusta.” ”Erittäin innostava ote valmentajalla. Näkee, että nautit työstäsi.” ”Todella hyvin opetettu ammattitaidolla.”
Jokainen kehittäjä on fasilitaattori. F-sanaa ei edelleenkään ymmärretä tai sitä ei haluta tai osata käyttää, mutta puhutaan sitten millä termein hyvänsä, ryhmänohjaus- ja yhteistoiminnan taidot ovat ihmisten vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä välttämättömiä.
– Vilma
PS. Mukamas Learning Designin missiona on saattaa ihmisten yhdessä toimimisen taidot uudelle tasolle. Mukamas haluaa tarjota paikkoja merkityksellisille keskusteluille. Ne saavat alkunsa kohtaamisissa, jotka lisäävät ihmisten intoa ja kykyä kehittää omaa työtään yhdessä. Uskon, että tässä piilee suuri potentiaali lisätä hyvinvointia työpaikoilla ja muilla arjen areenoilla. Tarvitaan vain hieman ymmärrystä dialogista sekä tietysti käytännön työkaluja. Ennen kaikkea halua kehittää ja uskallusta kokeilla. Fasilitaattorimme ja valmennuksemme vastaavat tähän huutoon – kysy rohkeasti lisää!