Mukamas somessa
Uusimmat blogijutut
 

Harjoittelijan blogi osa 1: Minä, muutos ja Mukamas

Harjoittelijan blogi osa 1: Minä, muutos ja Mukamas

Uusi vuosi, uusi kaupunki, uusi alku, uusi “työpaikka”, uudet ihmiset… Vaikka olen muuttanut ja vaihtanut maita ja paikkakuntia lukemattomia kertoja, aina se mörkö hiipii vierelleni. Tämä mörkö on nimeltään muutoskriisi. Uskon että lähes kaikki voivat samaistua tähän tunnetilaan, joka sisältää ahdistusta, stressiä, unettomuutta sekä ärtyneisyyttä. Mutta myös odotusta, innostusta, toiveikkuutta ja unelmointia tulevasta.

Itsensä haastamista opintojen viimemetreillä

 

Ensimmäinen päivä on yleensä se, jolloin kädet hikoavat kaikista eniten ja pala saattaa nousta kurkkuun… Matkalla Mukamasille ajatukset alkavat hyökätä, ajatukset jotka alkavat kyseenalaistaa omaa ammattitaitoani. Sitä alkaa miettimään, että miksi en vaan hakenut töitä lastensuojelusta tai nuorisotalolta, jolloin ympäristö olisi paljon tutumpi.

Mutta nyt on kuitenkin viimeinen hetki haastaa itseäni ennen yhteisöpedagogiksi valmistumista, joten on käännettävä viimeinenkin kortti ympäri tästä pakasta ja suunnattava sinne mikä kiinnostaa ja vähän pelottaa. Vaikka kokemusta on todella monesta erilaisesta omaan alaan linkittyvästä työstä, on ammattilaisvalmentajien remmiin hyppääminen jännittävää.

Ajoitukseltaan työharjoittelun aloitus osoittautui loistavaksi. Olin Vilman kanssa sopinut, että aloitan harjoitteluni heidän vuoden 2020 ”kick off päivänä”. Aloitus oli loistava, koska kaikki tiimin jäsenet olivat paikalla ja yhteinen startti mahdollisti tutustumisen uusiin työkavereihin sekä toimintaan. Kollegat ottivat minut avosylin vastaan ja vaikuttivat kiinnostuneilta ja valmiilta auttamaan sekä tukemaan minua tulevissa haasteissa. Työyhteisön ilmapiiriä voisin kuvailla termeillä lämminhenkinen, avoin ja keskusteleva.

 

Vapaus ja vastuu

 

Tätä blogia kirjoittaessa elän ensimmäisen työviikon viimeistä päivää. Pikkuhiljaa minulle alkaa hahmottua toimintatavat, joiden avulla hommaan itselleni valmennettavia ja valmennustilaisuuksia. Myös työyhteisön normit alkavat  tulla tutuiksi.

Ehdoton huippujuttu mikä pitää nostaa esille, on mitä täällä kutsutaan termillä ”vapaus ja vastuu”. Tämä tarkoittaa sitä, että työajat ovat liukuvia ja itsenäisiä duuneja voi työstää myös kotona, kirjastossa tai vaikka uimahallissa. Terveisiä vaan kaikille kellokortti kaulassa oleville.

Joonas Seppälä on Mukamaksen työharjoittelija ja viittä vaille valmis yhteisöpedagogi XAMK ammattikorkeakoulusta. Tämä on Joonaksen kirjoittaman blogisarjan ensimmäinen osa.